Sellanen elämä – osa 3

Lääkeorjana

Minulla on siis parantumaton sairaus, joka aiheuttaa minulle oireita. Oireet on sinäänsä hyvä asia, kun ilman niitä ei sairauttani olisi löytynyt, mutta oireiden kanssa ei vaan pysty elämään. Ennen aivolisäkkeen vioittumista lääkkeet tarkoittivat minulle sitä, että kävin lääkärissä, lääkäri totesi sairauden ja kirjoitti reseptin, minä hain lääkkeen apteekista ja jonkin ajan päästä olin terve, kun lääkkeet olivat nujertaneet minussa olleen sairauden. Nyt tilanne olikin toinen. Lääkettä tarvitaan, jotta oireet olisivat siedettävät eikä ne haittaisi elämää, eikä nyt puhuta kuurista, jolla olisi loppu.

On varmaan ikuinen kysymys, miten löytyy oikea lääke ja oikea määrä. Tässä pitäisi pystyä luottamaan lääkäriin ja siihen, että lääkäri osaa ja saa määrätä sen lääkkeen, joka on minulle juuri se oikea. Moni miettii sitä, onko lääkitys oikein, ja facebookin sairauskohtaisissa ryhmissä mietitään usein sitä mitä lääkettä pitäisi olla vai pitäisikö ja voisiko lääkäriltä pyytää jotain lääkettä. Jos näitä tarinoita lukee, tulee itsellekin sellainen olo, että pitäisikö minun itse tietää mitä lääkettä minulla pitäisi olla. Minä luotan lääkäriin ja yritän vuosittaisessa tapaamisessani kertoa mahdollisimman hyvin tuntemukseni omasta kropastani ja toivon lääkärini osaavan muuttaa lääkettä tai lääkkeiden annostusta niin, että minulla on mahdollisimman hyvä olla. Minä tunnollisesti noudatan lääkärin määräyksiä.

Kilpirauhaslääkettä minulle aloitettiin aikoinaan pienellä annoksella ja sitä on lisätty niin, että se on nyt 7 kertaa se mitä se oli alussa. Nyt en enää näe syytä muutokselle, mutta kroppa voi tietysti muuttua iän myötä ja koko ajan pitää kuulostella mikä olo on. Minulla oleva lääke on siitä hyvä, että se on ns. peruslääke eikä sen hinnoittelu ole kovasti muuttunut eikä sille tarvitse hakea erityislupaa. Toivottavasti toimii jatkossakin.

Kasvuhormonin vajaa toimintaa minulla on pistettävä lääke, jolle pitää kahden vuoden välein hakea lupa Kelasta. Lupahakemuksen tekee lääkäri, joka arvioi lääketarpeeni. Kela on vaatinut sitäkin, että pitää kokeilla olla ilman lääkettä. Kokeilin viikon ajan ja jalkani turposivat melkein muodottomiksi ja niitä särki kovasti. Moni on kysynyt mihin minä, aikuinen nainen, tarvitsen vielä kasvuhormonia? Pitäisikö minun vielä kasvaa? Kasvuhormoni säätelee kehon aineenvaihduntaa ja, jos sitä ei ole tarpeeksi, ei aineenvaihdunta toimi. Jättäisin mielelläni lääkkeen pois jo senkin takia, että se maksaa paljon. Onneksi vielä on olemassa vuotuinen lääkekatto eikä sen jälkeen, kun 605,13 e on tullut täyteen, lääkkeet maksa kuin muutamia euroja/lääke. Minä kuitenkin tyydyn siihen, että maksan kiltisti lääkkeeni, kun sen avulla on parempi olo. Ilman maksukattoa en tiedä mitä tekisin, kun kustannus olisi useita tuhansia vuodesta. Onneksi sitä ei tarvitse nyt miettiä.

Tässä kuvin ero siitä millaiset jalat olivat ilman lääkettä (vasemmalla) ja lääkityksen jatkamisen jälkeen (oikealla)

 

Kela on hankaloittanut lääkkeiden hankintaa eikä anna lääkettä kuin maks 3kk tarpeeseen ja apteekissa joutuu ravaamaan tämän tästä. Sekin on vaan hyväksyttävä. Minä tunnen jo lähiapteekin työntekijät aika hyvin ja tervehditään toisiamme välillä muuallakin, kuin apteekissa.

Kaiken kaikkiaan, minulla on 5 eri reseptilääkettä ja lisäksi D- ja B-vitamiinia. Näistä osa on sellaisia, jotka ovat kiellettyjä kilpaurheilussa. Vaikka en mikään huippu olekaan keilailussa, osallistun kilpailuihin ja minun on pitänyt pyytää erityisvapaus näiden lääkkeiden käyttöön kilpailu-urheilussa. Tämäkin pitää vaan hyväksyä. Ei auta vastustaminen.

Onko lääkitys kunnossa. Sitä en tiedä, mutta olo on parempi lääkkeiden kanssa kuin ilman. Eli näillä mennään.

Mukavaa kevättä sinulle! Ensi kerralla ehkä mukavampaa pohdiskelua.

 

 

Viimeksi muokattutoukokuu 1, 2018
Kategoria: Blogi
Sellanen elämä – osa 3