Prolaktinooma

Maitohormonia tuottavaa rauhaskasvainta kutsutaan prolaktinoomaksi. Se on yleisin aivolisäkkeen kasvaimista. Sitä todetaan naisilla useammin kuin miehillä. Prolaktinooma on solukuvaltaan aina hyvänlaatuinen eli se ei ole syöpää.1)

Prolaktinooma erittää liikaa maitohormonia, josta suurin osa sen aiheuttamista oireista johtuu. Kasvaimet ovat yleensä pieniä, kooltaan alle senttimetrin, jolloin muita oireita ei esiinny. Jos kasvain on suuri, se painaa ympäröiviä kudoksia, mikä voi aiheuttaa aivolisäkkeen vajaatoimintaa ja näköhäiriöitä.1)

Prolaktinooman ilmaantuvuudeksi on arvioitu 30-50 tapausta/miljoona henkilöä/vuosi ja esiintyvyydeksi 500 tapausta/miljooona henkilöä. Tavallisimman prolaktinooma todetaan 20-50 -vuotiailla naisilla, joiden ikäryhmässä ilmaantuvuus on naisilla 10 kertaa suurempi kuin miehillä.6)

Syyt:

Syytä prolaktinooman syntyyn ei tiedetä. Maitohormonin liikatuotanto johtuu siitä, että kasvain koostuu maitohormonia tuottavista soluista. Veren maitohormonin pitoisuus voi suurentua myös joidenkin lääkkeiden, etenkin psyykenlääkkeiden vuoksi. Muita syitä ovat kilpirauhasen voimakas vajaatoiminta ja jotkut aivojen alueen vammat. 1)

Joskus harvoin Prolaktinooma voi olla osa periytyvää oireyhtymää (MEN1) tai estrogeenituotanto voi aiheuttaa prolaktiinia erittävien solujen kasvua.3)

Oireet:

Naisille ennen vaihdevuosia kuukautishäiriöiden ja maitovuodon vuoksi tehdyt tutkimukset yleensä paljastavat prolaktinooman varsin aikaisessa vaiheessa. Siksi heillä kasvain on useimmiten pieni ja oireet kehittyvät hitaasti kuukausien kuluessa. 1)

Naisilla oireet hedelmällisessä iässä ovat: kuukautishäiriöt, lapsettomuus, maitovuodon häiriöt, seksuaalisen halun häiriöt ja limakalvo-oireet. Kasvain on yleensä vielä pieni, mutta saattaa aiheuttaa päänsärkyä. 3)

Naisilla hedelmällisen iän jälkeen kasvaimet ovat monesti isompia ja saattavat siksi aiheuttaa jo päänsärkyä, näköhäiriöitä, näkökenttäpuutoksia, silmälihashäiriöitä ja luuston haurautta. 3)

Oireina voi esiintyä myös: painonnousua, vatsan turvotusta, uneliaisuutta, uupumusta ja nukahtelua päivällä. 5)

Miehillä kasvaimet ovat yleensä isompia ja ne kasvavat nopeammin. Oireina on impotenssia, kivesten pienuus, niukka karvoitus, päänsärky, näköhäiriöt, näkökenttämuutokset ja silmälihasten toimintahäiriöt.3)

Diagnosointi:

Kun epäily Prolaktinoomasta viriää, maitohormonin liikatuotanto voidaan todeta mittaamalla sen pitoisuus verestä (S-prolaktiini). Jos se todetaan suurentuneeksi, pään magneettikuvauksella nähdään kasvaimen koko ja sijainti aivolisäkkeessä. Tarvittaessa selvitetään muita suurentuneen maitohormonin pitoisuuden syitä.1)   Muita suurentuneita maitohormonipituiseen syitä, voivat olla psyykenlääkkeet, hypotyreoosi, jotkut aivojen alueen vammat, maksasairaudet ja uremia.2)

Prolaktinoomassa seerumin prolaktiinipitoisuus on aina suurentunut (1000-4000mU/l), Suuressa yli 1cm kokoisen kasvaimen prolaktiinipitoisuus saattaa olla yli 5000mU/l. Miehillä seerumin testosteronipitoisuus on alentunut, naisilla puolestaan on estrogeenin puute. Luun mineraalipitoisuus on alentunut prolaktinoomassa. Iso prolaktiinia erittävä kasvain näkyy magneettikuvissa, mutta pienet eivät aina näy.3)

Prolaktinooma on todennäköisin hyperprolaktinemian aiheuttaja, mikäli pitoisuus on jatkuvasti yli 2000 mU/l eikä potilaalla ole prolaktiinieritykseen vaikuttavaa lääkitystä. Prolaktiinipitoisuus kohoaa hypotalamuksen sairauksissa ja aivolisäkkeen varren vaurioissa hypotalamuksen jarrutusvaikutuksen estyessä. 7)

Seerumin prolaktiinipitoisuus (S-PRL) kuvastaa varsin hyvin prolaktiinin tuotantoa, joten yksittäisestä prolaktiinimäärityksestä on hyötyä. Näytettä ei kannata ottaa hyvin varhain aamulla, koska yölliset erityspulssit voivat suurentaa tulosta. Verinäytettä ei myöskään kannata määrittää rintojen tutkimisen, yön valvomisen tai yhdynnän jälkeen. Seerumin prolaktiinipitoisuuden määritystä voivat häiritä verenkierrossa olevat kookkaat prolaktiinikompleksit, jotka suurentavat seerumin prolaktiinipitoisuutta ilman biologista vaikutusta. Ilmiöstä käytetään nimitystä makroprolaktinemia. Makroprolaktinemian mahdollisuus selviää tekemällä prolaktiinimääritys näytteestä, josta ensin on saostettu pois suuret prolaktiinimolekyylit. (S-PRLmakr) 6)

Noin 25% kohonneista S -PRL-arvoista johtuu makroprolaktiinista, joka ei ole biologisesti aktiivinen, mutta tulee mitatuksi immunomäärityksissä. Mikäli seerumin esikäsittelyn jälkeen mitattu prolaktiinin taso on selvästi suoraan määritettyä pitoisuutta matalampi, viittaa se makroprolaktinemian esiintymiseen. Alle 40%:n saanto osoittaa, että näytteessä on kookkaita prolaktiinimuotoja ja kyseessä on makroprolaktinemia. 7)

Prolaktiinin eritystä voidaan tutkia myös TRH-kokeen avulla. TRH-kokeella (TSH:ta tutkiva koe) selvitetään aivolisäkkeen hormonieritystoimintaa, tutkimuksessa käytetyn testiaineen (TRH) avulla. Tutkimuksessa testiaine annetaan suoneen kanyylin kautta ja otetaan sen jälkeen verinäytteitä. TRH-koetta voidaan käyttää myös prolaktinooman erottamiseen muista hyperprolaktineemisista tiloista ja tällöin näytteistä tutkitaan myös prolaktiini. Prolaktiinipitoisuus nousee naisilla yli 150% perustasosta (terveillä yleensä 2-3-kertaiseksi lähtötasoon verrattuna), miehillä nousu on vähäisempi. Prolaktiinivaste on vähentynyt lähes aina, jos hyperprolaktinemian syynä on prolaktiinia tuottava adenooma. Muissa hyperprolaktinemiatiloissa vaste vaihtelee. 7&8)

Hoito:

Oireetonta mikroadenoomaa ei hoideta. Oireileva mikroadenooma hoidetaan ensisijaisesti prolaktiinin eritystä vähentävällä lääkkeellä. Lääkkeillä seerumin prolaktiinipitoisuus korjaantuu 85-90%:ssa mikroadenooma potilaista. 3)

Tavallisesti käytetään kerran tai kaksi kertaa viikossa annosteltua lääkettä tai hoitona voidaan käyttää myös kerran päivässä annosteltavia valmisteita. Lääkkeet vähentävät tehokkaasti veren maitohormonin pitoisuutta ja pienentävät myös aivolisäkkeen kasvainta. Lääkettä käytetään muutama vuosi ja sen jälkeen tarkistetaan tilanne. Jos maitohormonin liikakeritys jatkuu, lääkitys aloitetaan uudestaan.1)

Prolaktiinooman lääkehoidossa käytetään ensisijaisesti: Kabergoliini (Dostinex, Cabaser), Bromokriptiini (Parlodel) tai Kinagolidi (Norprolac) lääkkeitä.2)

Lääkehoidon sivuvaikutuksena voi esiintyä huimausta, pahoinvointia, väsymystä, päänsärkyä, verenpaineen laskua pystyasennossa ja keuhkomuutoksia.3)

Jos lääkkeet eivät auta tai niistä on haittaa ja mikroadenooma erottuu kuvauksessa, myös leikkaus on mahdollinen. Transfenoidaalisella (nenän kautta tehtävä leikkaus) mikrokirurgialla seerumin prolaktiini korjaantuu 60-85%.lla potilaista.3)

Suurissa kasvaimissa, mikäli ne eivät tunkeudu ympäröiviin kudoksiin, kirurgia on ensisijainen hoito. Leikkauksella prolaktiinipitoisuus uusiutuu 5 vuodessa 50%:lla potilaista. Leikkauksen jälkihoitona käytetään lääkkeitä, sädehoitokin on mahdollinen, jollei lääkehoito tepsi. Esihoitona annettu lääkehoito voi parantaa leikkaustulosta. Lääkehoito normalisoi makroprolaktinoomassa prolaktiinipitoisuutta 50-60%:lla ja pienentää kasvaimen kokoa >50%:lla sekä korjaa näkökenttämuutoksia 80-90%:lla potilaista. 3)

Mikäli suuri prolaktiinia erittävä kasvain tunkeutuu ympäröiviin kudoksiin, leikkaushoito ei ole mahdollinen. Lääkehoito on tällöin ensisijainen hoito ja sitä täydennetään sädehoidolla, jonka teho tulee hitaasti. Sädehoito saattaa sammuttaa aivolisäkkeen normaalin toiminnan. 3)

Sädehoitoa käytetään prolaktinooman hoitoon nykyään vain yksilöllisesti harkiten, esim. kun potilaalla on kookas prolaktinooma eikä hän sivuvaikutusten vuoksi siedä lääkkeitä eikä leikkausta joistain syystä voida tehdä tai leikkaus ei ole auttanut. Sädehoitoa käytetään myös harvinaisen pahanlaatuisen prolaktinooman hoidossa. Sädehoitoa annetaan stereotaktisesti kasvaimeen kohdistettuna. Hoito toteutetaan pieninä kerta-annoksina ja hoito kestää siten noin 5 viikkoa. 6)

Prolaktinooman hoito lääkkeillä parantaa hedelmällisyyttä, joten raskaus on mahdollinen. Mikäli raskaus ei ole toivottavaa, tulee käyttää raskauden ehkäisyhoitoa. Raskauden alettua kabergoliini tai bromokriptiini lääkitys pitää keskeyttää. Mikroadenooma ei yleensä kasva raskausaikana, mutta makroadenooma kasvaa joka viidennellä raskausaikana. Makroprolaktinooma pitää leikata ennen raskautta, jollei ole leikattu. Raskausaikana seurataan näkökenttä- ja magneettikuvia. Jos kasvain kasvaa, aloitetaan bromokriptiinihoito tai leikataan toisen raskauskolmanneksen aikana. 3)

Seuranta:

Mikroprolaktinoomat kasvavat harvoin, osalla potilaista mikroprolaktinoomien hormonieritys hiipuu vuosien aikana ja kasvain kutistuu pois. Makroprolaktinoomat sen sijaan omaavat selvän kasvutaipumuksen ja vaativat hoitoa hormonierityksen lisäksi myös kasvun estämiseksi. Pienemmät ja rajautuneet makroprolaktinoomat voivat lääkehoidon aikana myös kutistua näkymättömiin. 6)

Sekä mikro- että makroprolaktinooman hoidon ja seurannan suunnittelu kuuluu endokrinologian, sisätautien tai gynekologian erikoislääkäreiden tehtäväksi, mutta seuranta voidaan mikroprolaktinoomassa järjestää ohjeistuksen kera terveyskeskukseen. Makroadenoomapotilaan seuranta on suotavaa järjestää erikoissairaanhoitoon.6)

Mikroprolaktinoomapotilaalta seerumin prolaktiini määritetään tilanteen mukaan ensimmäisen kerran noin 2 kuukauden kuluttua dopamiiniagonistihoidon alusta. Annosta säädetään niin, että kuukautiskierto normalisoituu ja maitovuoto häviää. Hoidossa pyritään pienimpään annokseen, joka täyttää em. tavoitteet. Sopivan annoksen löydyttyä, prolaktiini määritellään kerran vuodessa ja magneettitutkimus uusitaan vuoden kuluttua.

Mikäli adenooma on pienentynyt ja on vakuututtu seerumin prolaktiinin ja adenooman samansuuntaisesta kulusta, riittää jatkossa periaatteessa seerumin prolaktiinin seuranta. Jos prolaktiinipitoisuus lähtee hoidon aikana nousuun on magneettikuvaus uusittava. Jos adenooma on kutistunut näkymättömiin ja prolaktiini on normaali, lääkehoidon keskeyttämistä kannattaa yrittää. 6)

Makroprolaktinoomassa tavoitteena on seeruminprolaktiini-pitoisuuden normalisoimisen lisäksi merkittävä kasvaimen pieneneminen. Usein kasvaimen pienenemistä on havaittavissa jo muutaman viikon kuluessa hoidon aloittamisen jälkeen, mutta pienenemistä tapahtuu kuukausien ja vuosienkin ajan. Magneettitutkimus on suositeltavaa uusia ensimmäisen kerran jo noin 2-3 kk:n kuluttua hoidon alusta ja sen jälkeen harvenevasti. Kun prolaktiinipitoisuus on säilynyt normaalina vähintään 2 vuotta ja kasvain on pienentynyt >50%, dopamiiniagonistin annosta voidaan ryhtyä seerumin prolaktiinipitoisuutta seuraten pienentämään. Annoksen merkittävän pienennyksen jälkeen ja erityisesti lääkityksen lopettamisen jälkeen myös magneettikuvaus on syytä uusia. 6)

Lähteet:

1) Duodecimin terveyskirjasto: Prolaktinooma (maitohormonia tuottava kasvain), Lääkärikirja Duodecim, 17.3.2014, sisätautien erikoislääkäri Pertti Mustajoki. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00998

2) Vesa Ilvesmäen luento materiaali: Aivolisäkekasvaimet endokrinologin näkökulmasta 24.3.2012

3) Paavo Pääkkösen luento materiaali Mitä on endokrinologia? 27.9.2012

4) Endokrinologiyhdistyksen Endopäivien 2007 materiaali: Prolaktinooma, Pia Jaatinen, Tampereen yliopisto, Lääketieteen laitos ja TAYS, sisätautien klinikka.

5) The Pituitary Foundation kotisivut: http://www.pituitary.org.uk/information/symptoms,-diagnosis-and-tests/symptoms/

6) Kustannus Oy Duodecimin kirja: Matti Välimäki, Timo Saine, Leo Dunkel: Endokrinologia. 2.painos 2009, 107 Ritva Kauppinen-Mäkelin: Hyperprolaktinemia ja prolaktinooma

7) Fimlab ohjekirja http://www.fimlab.fi/lake/ohjekirja/index.tmpl?sivu_id=194

8) Huslab ohjekirja http://huslab.fi/ohjekirja/index.html

Linkkejä:

Suomen Endokrinologiyhdistyksen Potilasohje: Prolaktinooma | Suomen Endokrinologiyhdistys ry

Blogi jossa myös käsitellään Prolaktinoomaa http://voimaahoitsulle.blogspot.fi/p/prolaktinooma.html

Prolaktinooman keskusteluryhmä: http://www.dailystrength.org/c/Prolactinoma/support-group

Sanasto:

Adenooma = kasvain (mikroadenooma=alle 10mm kokoinen kasvain, makroadenooma=10mm tai suurempi kasvain)

Hyperprolaktinemia = prolaktiinin liikatuotanto, veren suuri prolaktiinipitoisuus

Takaisin ylös

Jätä kommentti